Arkilla pilkille

Arkilla pilkille – revontulten loimutessa ja jään paukkuessa ukkosen lailla

Ensimmäinen reissu arkilla pilkille voi alkaa! Olema aivan innoishan tästä uuesta mahdollisuuesta tunturijärvien valloitukshen. Mahotonta on se pakkaamisen meteli. Tässä kohtaa se riita tullee jos on tullakshen 🙂

No nyt mennee sopuisasti, totta se on tämän ensimmäisen reissun huumaa.

Se on nyt helppo ko arkin saapii pakata jo heti kotipihalla valmhiksi. 

Vaathet jokka Keinovuopiossa laitethan mennee ikean kashin ja auton perhän.

Nyt ei olla ko viikonloppu, kaks yötä. Juniori 10v lähtee seuraksi.

Ruokaa pittää tieten olla mahoton. Taiamma mennä eineksillä tämän reissun,

Junioriki tykkää niistä paremmin. Normaalisti me tehemä kotona ruuat valmhiksi foliovuokhan, niissä on helppo lämmittää vaikka nuotiolla.

Vaatheja, niitäki pittää olla, mutta ko olema arkissa niin mitä sitä siellä tarvii?

No tottapa siellä ihan pärjää kerrastolla. Otan mie kuitenki taas liikaa vaatheja matkhan, mietinpä mie sen kuinka tarkhan tahansa…

No on mulle jollaki reissulla käyny niin että alushousut loppu kesken ja piti alkaa nyrkkipyykille ja se ei ole lysti.

Tuo minun mieshän tämän harrastuksen alotti. Mie olin kyllä pohjosessa kulkenu akkojen kans, mutta kelkalla. Ja emmä met kyllä koskhan kerenny pilkille juuri pysähtyä. Mie nautin niistä maastoista, maisemista, jotenki se ilmaki oli siellä erilaista. Siitä se sitte jäi kaipuu pohjosen tuntureille. Totta se tuo minun mies sitte mietti että täytyy hänen alkaa poikien kans kulkemhan että tietää että mikä sinne oikein vettää? Taitaa siitä olla nyt kymmenen vuotta ja yliki. No Ompa tietenki ku tuo junioriki on jo kymmenen. 

Rostolle met menimä ensiksi. Isäntä kävi kattomassa paikan ja alko puhumhan että kyllä me lasten kans voisima mukhan tulla. Jotenki se tuntu hurjalta…. isäntä otti kuvia ja näytti paikan ja niin se sai minut puhuttua ympäri. Se ensimmäinen reissu kolmen tenavan kans oli haastava! Mitä ihmettä viien hengen perhe tarvii erämaassa viikoksi ja kauppa on kelkkareitin varressa ties kuinka kaukana. 

Lysti reissu se oli ja lapset tykkäs. Siitä se alko. Nyt on lapset sen ikäset jo että teinit ei lähe meän  matkhan. Juniori se kyllä mutta ku ei meinaa aika kulua yksin.

Mutta nyt siis menemä Rautujärvelle. Arkilla. 

Arkkia met aloima haaveilemhan sitte ku huomasimma että vois täällä useamminki käyä, mutta ku majoituksia on hankala saaha ja net pittää tietää etua. Kevätsesonki parhaimillhan ja ei sitä ihan miten vain voi lähteä. No yrittäjä kyllä tietenki, mutta se saattaa tilanthet muuttua vaikka edellisenä iltana.

Arkki on nyt laitettu. Sen meille tekasi Mäkitalon Vilho. Vilhon mie olin nähny arkkeinhen tunturissa jo aikasemmin. Kävin puottamassa aurinkolasit avanthon ku ihastelin ohi uivia rautuja. Mutta Vilho net sieltä pohjasta oli saanu noukittua ja toi ne myöhemmin kaupalle. Isännän ei tarvinu nähä Vilhon arkki ko kerran. Tais se Vilho jututtaa tuota minun miestä vähän kauemmin, mutta vain kerran ja se oli melkein arkkikaupat tehty. Multa se muka kyselee luppaa ostaa mutta tietää jo että se on asia selvä. Viime kevhäälä se sitte pistethin tillaukshen. 

Kärrylle mahtuu just kaks kelkkaa ja arkki. Mie vain voisin jo istua isännän kelkan kyythin, mutta nyt juniori viepii sen paikan. Tykkään mie aijaa kelkalla, olen aina tykänny. On niitä kilometrejä kertynykki. Mutta se vain ei enhän ole se juttu. 

Isäntä sittoo kärrylle kamphet. Mie en ossaa, mutta pitäis opetella. Mie kerrään evhät. Meillä on yks isompi kylmälaukku, semmonen musta. Siihen mahtuu kaikki kylmässä olevat evhät. Sitte on semmonen muovinen iso astia mihin mahtuu sitte kaikki muut. Mitenkhän sitte ko olhan viikko….

Matkalla!

Karesuvannossa on aina pysähyttävä. Joka kerta siinä syyhän ja käyhän viimeisellä posliinipönttöistunnolla. Viimiset herkut ja limsat. Vielä johonki kolhon mahtuu. Ruottin puolelta haema luvat. Ja vielä vähän karkkia ja tietenki ne ottipelit! Omassa kaupassa seinät täynnä pilkkejä mutta Ruottalaiset ossaa vishin paremmin 😉 pitäis koittaa saaha niitä myynthin…

Keinovuopiossa ilta jo hämärässä. Kelkat kärryltä ja arkki perhän ja menoksi. Lunta on nyt paljon. Joskus on ollu vähemmän. Nousu tunturhin on jo tuttu, mutta koskhan ei olla ajettu näin hämärässä. Vähän jännittää. Kuru on jo tuossa ja tietenki menthin väärältä puolen. Mie sitte pelkään aijaa vilttoa! Selvisin! Juniori sano että mie äiti jännitin enemmän sinun puolesta ku omasta 🙂 pimeä sautto jo ennen Rautujärveä. Kylmäki sirkoo. Varmhan on aika paljon pakkasta. Äiti tietenki miettii junioria että Mitenkhän se tarkenee. Ei isälle kerrota jos on kylmä. Perillä. Mihinkhän me arkin pistämä. Ei ollakhan näin pimeällä ennen tultu tänne. Mistä sitä tietää missä kala syö? Juniori on niin jäässä että nyt on pakko saaha leiri pysthyn. Pistämä tähän. Arkki auki. Kairathat reiät. Sitte arkki kashan ja äkkiä lämppäri päälle. Juniorita kelkkavaathet pois päältä ja villasta päälle. Vähän meinaa itkettääkki, varmhan väsy ja kylmä. Onneksi arkki lämpeää nopeasti. Makuupussiin sisälle ja vilttiä päälle. Hommaa on vielä ennenkö saama leirin kokhon. Ja heti pilkit jään alle.

Son se vaikein aina se istunnolla käynti tunturissa… mie en kyllä uskalla lähteä yksin hakemhan paikkaa näin pimeässä. Menen ulos. Kävin ostamassa lähtiissä uuthen kamerhan jalustan ko arvasin että revontulet on mahtavat. Mahoton ujellus tulista, ne on niin mahtavat että näyttää siltä että hännästä vois ottaa kiinni. Tuntuu että net läiskii justhinsa poskille. Sitte pamahtaa! Huh mie säikähin. Jää paukahtelee alla niin että tuntuu. Son ko ukkonen jymähtelis ku se mennee jäätä pitkin. Välillä kauempana, välillä melkein kohalla. Sumua on sen verran että en mie sais kuitenkhan revontulikuvia. Pakkanen nipristelee sormia ja vähän pelottaaki. Taijan sujahtaa poikein kans arkhin. Arkissa vastaa lämpö jo mukavasti. Tavarat on saatu suht paikoilhen ja vähän jos iltapallaa väsäis. Uniki jo hiipii lämpimässä arkissa. Taijama nukahtaa ja alotamma aamulla pilkkimisen.

Yöllä

Yö on kylmä. Mulla meinaa vilu tulla ku seinän vieressä makkaan. Tämä kahen hengen arkki on vähän nafti kolmelle, mutta pikkumies mahtuu meän välhin mukavasti ja siinä on lämmin. Viien maissa alkaa olla sen verran kylmä että päätän noussa. Mietin että taianpa alkaa pilkkimhän ja kiehauttaa kahvit. Isäntä siihen kans havahtuu ja alkaa seuraksi. Siinä tepistessä se mennee aamu ja aurinko alkaa noussa. Isäntä sannoo että katoppa ulos, siellä on mahtava auringonnousu ja siinä samassa se ensimmäisen kerran nappaa kunnolla! Rautuhan se ja ihan hyvän kokonen. Se pisti säpinäksi ko ei oltu ajateltu että mihin se kala nostethan ku se nappaa. Minun valkosen porontaljan päällehän se isäntä sen nosti ja mie nostin siinä samalla metelin! Siitä se isäntä nopeasti nosti sen käthen ja liukas pirulainen oli kohta meän ruokapöyässä. Aamun naurut siitä saathin. Nämä on niitä asioita mitä muistelhan. Pittää muistaa ottaa ens kerralla joku astia matkhan mihin sen kalan saapii nostaa avannosta.

Siinä samassa se nappas jo toinenki ja mie olin kans menossa ottamhan jo kuvia mahtavasta auringonnoususta…

Päivä on lämmin. Aurinko paistaa ja ei oikeasthan tuulen virettäkhän. Nousema arkista ulos pilkkimhän. Kala ei ole oikein syönnillä. Mie se vain nautin auringosta ja mietin että eipä se ole niin väliksikhän vaikkei mithän tuliskhan. Isäntä saattaa olla toista mieltä. Nälkäki jo. Taianpa mennä arkhin ja keittää nuudelit. Isännän serkkupoika on menossa Rostolle. Saima puhelimhen kentät ja laitama viestiä että tuopii vähän juustoa ja lissää suklaata. Herkuilla täällä elethän. Kuivatlihat ei ehtiny matkhan, se vähän harmittaa. Se jotenki kuuluu asihan.

Ilta jo koittaa ja alkaa tuulemhan ja ilma viilenee. No nytpä on hyvä kömpiä arkhin jatkamhan pilkkimistä. Otama Juniorin kans muutamat kimble matsit. Pojat jatkaa pilkkkimistä ja miepä vähän oikasen. Se uni sautto…

Aamu on kylmä ja tuulee navakasti. Taiama kerätä kamphet ja lähemä kotia päin. Soli mukava reissu ja tuli semmonen tunne että kyllä met vain isännän kans kahen viikonki tuossa elämä. Kaikkea oli sopivasti, ruokaa ja vaatetta. Seuraavhan kerthan. Kun taas jälleen nähdään te ihanat tunturit <3